Kun Ronnie Coleman kohtasi Madison Square Gardenin auditoriossa Flex Wheelerin, nähtiin samalla ehkä kaikkien aikojen tasokkain ammattilaiskilpailu.

Joe ja Ben Weider sekä IFBB:n nykyinen presidentti Rafael Santonja

Lähtökohdat kilpailulle olivat mehukkaat. Dorian Yates oli edellisenä vuonna ilmoittanut lopettavansa kilpailemisen ja niinpä Mr. Olympia -titteli oli avoin ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Ehdokkaita voittajaksi oli monia, sillä Flex Wheeler oli uransa primessä, Nasser El Sonbaty oli edellisenä vuonna hävinnyt yhden vaivaisen pisteen Yatesille, Kevin Levrone ja Shawn Ray olivat kieppuneet vuosia mitalikolmikossa. Mutta kuka olisi ensi alkuun laskenut Ronnie Colemanin mukaan voittotaisteluun? Tuskin kovin moni, vaikka jälkeenpäin niin on sanottukin joidenkin kanssakilpailijoiden puolelta.

Nasser el Sonbaty, Ronnie Coleman, Flex Wheeler

Ronnie oli saanut ammattilaiskortin vuonna 1992 ja kilpaillut 11 kilpailua huonoilla sijoituksilla, kunnes 12. pro-kisasta Kanadassa tuli voitto vuonna 1995, sitten kuusi kilpailua ja taas seuraavana vuonna voitto Kanadassa. Vuoden 1997 Venäjän GP sai monien kulmakarvat nousemaan, kun Ronnie voitti viimeisen Euroopan kiertueen kilpailun, mutta vasta seuraavana keväänä Night of the Championsin voitto antoi myrskyvaroituksen, jollaista ei sen jälkeen ole pro bodybuildingissa ikinä koettu.

Nasser el Sonbaty, Ronnie Coleman, Flex Wheeler

Tunnelma Madison Square Gardenissa oli hyvin odottava. Olin paikan päällä näkemässä valokuvaaja ja Gym1 -salin omistaja Ismo Häyrisen kanssa kilpailun ja 20 vuotta jälkeenpäin sen todellisen arvon vasta tajuaa nyt. Paljon oli huhuja liikenteessä kuinka Flex Wheeler olisi noin 100-kiloinen ja umpitiukka tai kuinka Kevin Levrone olisi saanut paketin tiukkaan kasaan, mutta Ronnie Colemanista ei ollut todellisia spekulaatioita voittajaksi, ei ainakaan mitä minä itse muistan.

Kevin Levrone, Lee Priest, Shawn Ray

Heti kun alkukilpailun yksittäisposeerauksissa Ronnie nousi lavalle, aika pysähtyi ja alkoi kova spekulointi. Kun Flex Wheeler tuli numerojärjestyksessä viimeisenä, oli täysin selvää, että Levronesta tai muista ei ollut näiden kahden haastajaksi. Ensimmäinen vertailu, Flex näytti anatomiselta ihmeeltä ja aivan täydelliseltä! Mutta Ronnie puolestaan niin isolta, täyteen pakatulta ja supertiukalta, joten oikeasti peli oli heti selvä Colemanin puolesta. Maailma ei ollut ikinä nähnyt sellaista massan, tiukkuuden ja friikkiyden perikuvaa kuin mitä Coleman toi lavalle 1998 Olympiassa. Eikä sellaista ole sitten sen jälkeen nähty, vaikka Ronnie oli muutaman vuoden päästä isompi, niin paras kombinaatio oli ehdottomasti New Yorkissa.

Shawn Ray, Paul Dillet, Flex Wheeler

Kun muut sijat olivat lopussa jaettu, kuulutettiin Flex toiseksi ja Ronnie putosi polvilleen, jääden makaamaan lavalle. Paikalle tuli Ronnien sen aikainen tyttöystävä Vicky Gates, joka sai Ronnien pikku hiljaa nousemaan ylös ja ottamaan vastaan voittosekin ja Sandow -patsaan.

Ronnie romahti lattiaan ja Flex meni onnittelemaan häntä voitosta

Uusi aika oli koittanut ja uusi kuningas oli valittu. Hallintokausi kesti kaikkiaan kahdeksan vuotta! Mr. Olympia on vesittynyt mielenkiinnottomaksi kilpailuksi, jossa kilpailijoiden laatu ei ole enää sama kuin esimerkiksi vuonna 1998. Ja tämän on todennut Ronnie Coleman, Flex Wheeler, Kevin Levrone… kaikki ammattilaiskehonrakentajat, jotka joutuivat treenaamaan isoilla painoilla ja kovaa.

Teksti: KP Ourama
Kuvat: Ismo Häyrinen
 
Mr. Olympia 1998 tulokset
1 Ronnie Coleman
2 Ken Wheeler
3 Nasser El Sonbaty
4 Kevin Levrone
5 Shawn Ray
6 Chris Cormier
7 Lee Priest
8 Ernie Taylor
9 Mike Matarazzo
10 Jean Pierre Fux
– Aaron Baker
– Darrem Charles
– Paul Dillett
– Claude Groulx
– Ahmad Haidar
– Johnny Moya
– Milos Sarcev
– Gunter Schlierkamp

Ronnie Coleman oli ylivoimainen, sanoo kuka sitten mitä tahansa… !
Paksuutta, syvyyttä ja erottuvuutta
Ripped to the bone. Kaikkien aikojen kovin selkä!
The King
Rapsakka ja silti pyöreä, tähän ei nykyhuiput pääse!
Flexin klassinen fysiikka, mutta hiukan aavistuksen pehmeä…
Poetry in motion
Hieno reiden sviippi, mutta rinnan paksuus häiritsi sivuasennoissa
Classic Wheeler!
What a physique!
Nasser oli massaltaan verrattavissa nykyhuippuihin, mutta hän oli sen lisäksi myös tiukka ja erottuva!
Kevinin nimikkopose
Ojentajaa kyllä, kyllä
Shawn, tyyliä
Chris Cormier
Paul Dillettin yksi pahimista flopeista kilpailu-urallaan
Günther Schlierkamp, mies joka voitti Ronnie Colemanin myöhemmin urallaan
Edesmennyt Mike Matarazzo
Milos Sarcev nimikkoposessaan. Myöhemmin hän pilasi hienon fysiikkansa ottamalla syntholia tai muita pistoksia turvottaakseen heikot kätensä.

Seuraa meitä myös instagramissa

Yhteistyössä SEO-markkinoinnin kanssa